Kalamiehen äiti potee "krapulaa". Niin mitä? Pieni lapsi ja krapula?

Tiedän kyllä mitä on alkoholin aiheuttama krapula, vaikken kovin kova olekaan ko. lajissa. Viinapääni on kovin huono. "Harjoittelun puutetta", kuulin usein töissä ollessani. Sinkkuaikoina pystyin ehkä kolme annosta ottamaan, mutta nykyisin yksikin annos saa jo "maailman pyörimään". Eli ihan oikein: harjoittelun puutetta. Tarkoitukseni oli juhlistaa seikkailun maaliinpääsyä yhdellä siiderillä, mutta uni vei voiton. Ei vaan jaksanut.

Mutta tarkoitus ei ollut puhua siitä krapulasta, vaan urheilun aiheuttamasta krapulasta: se koukuttaa adrenaliinillaan ja endorfiinillaan ja kunnon noustessa mikään ei riitä. Miten minä mammavartaloon tympääntynyt olen ajautunut tähän tilanteeseen viidessä kuukaudessa? Nii-i. Urheilu koukuttaa, hyvä olo kiehtoo, jaksamista on tullut lisää, stressi poistuu, polviakaan ei enää särje ja selkäkin voi jo paremmin sekä paino tipahtanut jo 8 kg. Eikös sen pitäisi jo riittää? Ehei! Lisää haasteita huutaa tämä mammailija. Seikkailuja elämään ja niin ihanaa itsensä kuormittamista. Nyt se krapula on sitten kiteytynyt sanoihin: missä ja milloin? Tahtoo seikkailemaan. Kuntoni on noussut ja sekös vetää levottomaksi: eihän tässä malttaisi lepoa pitää. Tavallisesta lenkkeilystä puuttuu se jokin syvyys ja tavoite. Voitteko ymmärtää?

Kalamiehen äiti vaikenee hetkeksi miettimään syntyjä syviä, liikkumisen riemuja ja kisakalenteria.