12 h:n joukkueseikkailu ohi ja selvisin koko reissusta! Lyhyt kuvaus kisan kulusta: ensin 3 km:n suunnistusprologi juosten, rullaluistelua 50 km ja uimapatjailua 2-3 km (joen ylitystä ja maalla juoksu) sekä pyöräilyä 69 km ja 8 km juoksusuunnistus. Kuullostaahan aika helpolta?

Tein elämäni ensimmäisen “köysikiikkumistehtävän” korkealla: torni oli kierrettävä. Enkä katsonut alas. Jos olisin tehnyt niin, en olisi voinut tehdä koko tehtävää. Siitä olisi sitten joukkue saanut aikasakkoa ihan riittävästi. Suunnistus alkoi ja päättyi ison ja vetelän suon ylityksellä. Suolla kyllä hymy hyytyi, kun välillä polvia myöten upposin. Henkistä puolta koeteltiin. Missään vaiheessa ei ollut keskeytys mielessä, vaikka olin joukkueen heikoin lenkki. Onneksi loppu oli pyöräillen, niin jaksoin. Loppu meni henkisellä voimalla ja jostain löytyi "jerkkua" polkea yli 30 km/h vauhdilla. Maali! Onnellinen! Poikki ja väsynyt!

Ensimmäinen kisan jälkein yö: Burana. Ensimmäinen kisan jälkeinen päivä: loistava olotila ja reipas. Toinen kisan jälkeinen yö: Burana. Pelkkä paikallaan olo tuntui ikävälle jaloissa. Toinen kisan jälkeinen päivä. Kolotus pois, mutta lihakset “jankissa”. Portaat ovat sitten kiusallisia. Kolmas kisan jälkeinen päivä: hienoa, mahtavaa! Missähän olisi seuraavat kisat! Pitäisi kyllä treenata hiukan, etten olisi heikoin lenkki enää toisella kertaa. Niin ja pitäisi uudet rullaluistimet hankkia, etten anna liikaa tasoitusta muille. Minä kun luistelin reippaasti yli 10 vuotta vanhoilla luistimilla, joissa on 78mm renkaat ja toiset liihottelivat 100-110mm renkailla. Parempi uimapatjakin pitäisi olla... Eli ei ihan ensi viikolla vielä uutta kisaa.

Joo, sydämeni löysi uuden rakkauden. Kalamies pärjäsi hyvin kisapäivän ja illalla olikin mukava olla sitten perheen kanssa täynnä ylpeyttä tuntien omasta suorituksesta. Minä tein sen! Oon minä aika kova pienen kalamiehen äidiksi.